MYRKKYKIELEN STUDIOPÄIVÄKIRJA (sivu 1 2)

Sessio 3: Komppikitarat

Joku todellakin kuulee

Sille heebolle, joka uskoo yliluonnollisiin ilmiöihin ja henkien houkutteluun manan majoiltaan, Myrkkykieli-yhtyeen komppikitarasessioiden alku orastavassa syysmyrkyssä tarjosi uskonvahvistusta. Vai mitä sanotte tästä? Antin viritettyä kitaransa ja ensimmäisen työstettävän kappaleen ollessa enteellisesti ”Joku kuulee”, kymmenen sekuntin kohdalla sähköt katkesivat koko studion ympäristöstä. Elokuun loppupuolelle sijoittunut studioviikonloppu oli buukattu periaatteella ”mitä enemmän – sitä enemmän” eli narulle oli tarkoitus latoa täytettä niin paljon kuin kellon viisarit ja yleinen tarmo antaisi myöten, kuitenkin kajoamatta vielä aivan uusimpaan materiaaliin. Kitaraosuuksien tuottajan mandaatilla studiolla hääri Ison Laiskan apuna myös toinen vanha kettu Petri ”Bruno” Sääskö. Brunon lähes virtuoosimaisista otteistahan yhtyeemme oli saanut nauttia jo kahden edeltävän promomme aikana ja nyt työnkuva laajeni tältä osin myös tuotantopuolelle. Sen verran ärhäkkää räminää Antin kitara muutamien tuotannossa viilattujen muutosten sekä vanhojen ideoiden pohjalta lopulta raidoille päästeli, että viikonlopun päätteeksi studiolla piipahtanut Myrkkis-vokalistikin allekirjoittaneena saattoi studiolta poistua hyvin luottavaisin mielin. -Mahvis

Sessio 4: Komppikitarat

Kaksi askelta eteen, yksi taakse

Koskaan ei kannattaisi liian aikaisin nuolaista ennenkuin tipahtaa ja tässä tapauksessa viitaten aiempaan studiopäiväkirjamerkintään bassojen osalta, ei kannattaisi julistaa yhtäkään hommaa suoritetuksi liian aikaisin. Ensimmäisten kitarasessioiden jälkeen tehtyjen välimiksausten jälkeen väliversionauhaa kuunnellessa nimittäin huomattiin, että bassosoundille olisi vielä tehtävä jotain ennen lopullista siirtymistä lisäkitaroihin. Osittain rajattoman (l. maksuttoman) studioaikamme mahdollistamana ainoaksi järkeväksi ratkaisuksi katsottiin tässä vaiheessa bassoraitojen totaalinen uusintanauhoituskierros komppikitaroiden purkituksen jälkeen. Erityisesti bassosoundiin ja joissain kohdin myöskään raitojen sisältöön ei oltu tässä vaiheessa täysin tyytyväisiä. Näistä otsalohkoa kutittavista lähtökohdista astuttiin takaisin studion uumeniin nauhoittamaan viimeisiä komppiraitoja jo lähes talveksi kääntyneen marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna. -Mahvis

Lunastus

Viimeisenä työn alla komppikitaroista olivat uusimmat tuotokset. Erityistä päänvaivaa tuntui aiheuttavan biisi, joka kulki nyt työnimellä ”Lunastus”. Erityisesti Ronos oli veivannut hiplaus-säätöruuvinsa erityisen herkäksi ja heti kättelyssä olikin selvää, että kyseistä biisiä ei päästettäisi jatko-osuuksiin, ennenkuin halutut ideat nasahtaisivat narulle ”just eikä melkein”. Lunastus kuvasi muutenkin hyvin koko viikonloppuisen session sisältöä, sillä pikkuhiljaa lupauksia ja odotuksia levynteon innokkuuden ja aikataulujen tiivistämisen suhteen alettiin lunastaa puolin ja toisin äänittäjä-/ tuottajaportaan ja yhtyeen kielisoitinosaston osalta. Hommahan alkoi pikkuhiljaa jo oikeasti tuntua levynteolta, vaikka omat osuudet olivatkin vielä tulevaisuudessa ja vaikkei bändiläisten rystysiä liiallisen hinkkauksen seurauksena ollut saatu vielä edes lähelle valkoista sävyä. Jatkoa ajatellen toivoa sopii, että myös lauluosuuksien hiomiseen aikaa olisi käytettävissä hieman enemmän kuin promoillamme käytetyt ruhtinaalliset ykkösotoiksi paljastuneet harjoitusotot ja niiden tuplaukset ”ykösellä sisään” -menetelmällä. Monen itkun ja hampaankiristyksen jälkeen komppikitarasession saldoksi saatiin lopulta komppikitaraosuuksien vieminen päätökseensä ja voitiin siirtyä jälleen takaisin basso-osuuksiin. -Mahvis

Sessio 5: Bassot

Bassot purkkiin, kansi kiinni

Kauan siinä kesti, mutta maaliskuun alussa yhtyeen odotus bassoraitojen valmistumisesta vihdoin palkittiin. Kun jossain vaiheessa keskellä pimeintä talvea tuntui, että koko porukalta oli levynteossa kuvainnollisesti pallo hukkunut pelin aikana, niin nyt tilalle oli kaivettu sellainen kuntopallo, että jopa basisti alkoi siihen osua. Kuntopallon lisäksi Joulupukki oli tuonut Ronokselle lahjaksi täysin uuden ja nimenomaan meidän musiikkiimme sopivan soittotyylin, jonka hedelmistä alettiin nauttia nauhoituskaravaanin siirryttyä Ruutana Mannisen kiireiden takia Ronoksen olohuoneeseen. Viivästystä aiheuttavista syistä läpi olikin käyty lähes koko kavalkadi, suurimpana toki siviilityöt. Toisaalta nyt tehdyistä ratkaisuista koko prosessin aikana tullaan tulevaisuutta varten myös jotain oppimaankin. -Mahvis

Sessio 6: Kitarat

Hiljaa hyvää tulee, nopeasti sanomista

Paljon oli vettä kerennyt virrata Oulujoessa, kun onnellisesti oltiin päästy siihen vaiheeseen, että Myrkkykielen esikoislevyn kitararaidat todettiin valmistuneiksi. Kitaristiduon Tarumaa-Sääskö yhteistyön hedelmänä levyllä köllötti nyt sellaista kampetta, jonka kategorioiminen perinteiseen suomirock-lokeroon alkoi olla työn ja tuskan takana. Saattaisipa joku uskaliaampi tituleerata levyshittiämme jopa tuoksi pahojen ihmisten heavy-mussiikiksi. Itse pidättäydymme edelleen termissä raskas rock. Bassoissa huomattiin soittajasta riippumatonta epävireisyyttä, joten puolet viisuista lähti bassojen osalta pikaiselle uusintakierrokselle. -Mahvis

Sessio 7: Bassot

Bassot purkkiin, kansi kiinni vol2

Suoranaista tuskastumista oli koettu Myrkkiksen bassoraitojen osalta ennen lopullisten versioiden valmistumista. Jossain vaiheessa bändiläistem mielissä alkoi itämään jo koko levyn muuttuminen pelkäksi ikuisuusprojektiksi, kunnes vetovastuu annettiin kitaratuottaja Bruno Sääskölle. Koskapa recci-kammo oli iskenyt niin kavalasti kaikessa kauheudessaan basistimme otsalohkoon, päätettiin Ronoksen säveltänät raidat antaa lopulta Brunon soitettavaksi ja hyvää ja virheetöntä jälkeä alkoi syntyä pian. Bruno viimeisteli Ronoksen hyvälle alulle laittamat raidat ja levyntekoprosessi pääsi hetkellisen tekohengityksen jälkeen taas uuteen vauhtiin. Bassot tallentuivat narulle allekirjoittaneen läsnäollessa suorempina sovituksina kuin koskaan tätä aikaisemmin ja hommaa päästiin jatkamaan synaosuuksiin. -Mahvis