MYRKKYKIELEN STUDIOPÄIVÄKIRJA (sivu 1 2)

Sessio 1: Rummut

Matskua, matskua, enemmän matskua

Jo edeltävänä päivänä näytti luontoäitikin tietävän, mitä huominen toisi tullessaan, sillä silloin nuo pohjoisen tundrien kylmettämät karvanaamat eli Myrkkykieli-yhtye astuisi Antti Mannisen studiotiloihin ja alkaisi nauhoittamaan ensimmäistä kokopitkää albumiaan. Tuulen tuiverrusta, kylmyyttä, viimaa vasten kasvoja ja vittumaisia avautumisia ihmissuhdekiemuroista puettuna suoriin sanoihin tai useissa tilanteissa kiertoilmauksiin, joissa kaikkea ei sanota aina ihan niin suoraan. Toisaalta arvon allekirjoittanut kynänpyörittelijä ei välttämättä aina itsekään osaa löytää paikkaa elämänvarrelta jokaiselle kirjoittamalleen riville vaan ne vasta myöhemmin löytävät paikkansa jostain jos löytävät ja loppu on sitä niin sanottua sanataidetta. Tämä toimikoon aasinsiltana sille, että talvisena tammikuun viikonloppuna oli rumpujen aika tarttua nauhalle kolmentoista kappaleen verran, joista seitsemän oli ollut kuultavissa aiemmin julkaistulla kahdella promonauhoitteellamme. Oikeammin yksi uusista kappaleista tulisi sovitettuna olemaan sen verran erilaista materiaalia yhtyeemme aiemmista narulle päätyneistä, että sessiossa käsittelyssä olivat tämän viikonlopun aikana hienoisesti vaatetusta vaihtaneet, uudelleen sovitetut seitsemän vanhaa rallia ja viisi uutta veisua, jotka vielä tässä vaiheessa kulkivat selvyyden vuoksi työnimillään ”Raskas tie”, ”Anna pahan odottaa”, ”Saat parempaa”, ”Portit aukeaa” ja ”Aika jättää meidät”. Jokainen kappale tulisi olemaan vanhaa tuttua Myrkkykieltä raapaisten kukin esille kuitenkin jotain uutta yhtyeen biisiarsenaalista. Nimeämättä kappaleita asteikolla ”mikä mikäkin on”, oletusarvoina uusien kappaleiden kohdalla oli poprallista rankan paatoksen kautta ilkeään iloitteluun. -Mahvis

Tikkana paikalla

Ensimmäisen illan aikana oli saatu rumpusoundi haettua halutunlaiseksi ja yhtyeen köyhimpien taskut tyhjennettyä pokeripöydässä pikkutunneilla toisille ei-ihan-niin-köyhille. Kukaan ei pääse ainakaan sanomaan, etteikö tämän levynteossa olisi rahaa liikkunut. Suurin ongelma tuntuikin olevan pitkälle aamuyöhön venähtäneen pokerituokion seuraukset seuraavan päivän nauhoitussessioihin. Olisiko tuottajamme Mika ”Iso laiska” Kuokkanen tolpillaan ennen iltakympin uutisia? Esimerkillisesti Mika todisti pelot aiheettomiksi vääräksi olemalla suorastaan ”tikkana paikalla” sananmukaisesti kuten tuli luvanneeksi, kun ikinuori rumpalimme Janne alkoi aamuvarhalla takoa rumpujaan kuin heikkopäinen nuori varsa kevätlaitumella. Eihän siinä metelissä unia enää olisi voinut jatkaakaan, joten allekirjoittanut ja Ison Laiska siirtyivät studiotarkkaamon puolelle Mannisen Antin seuraksi kahvia hörppimään ja vidduilemaan soittajatriolle. -Mahvis

Viime hetken hienosäätöä

Kappaleita oli treenikämpän suojissa hipelöity samalla asiantuntemuksella ja hartaudella kuin entisen tytön nännejä ensitreffeillä, joten rumpuosuudet ja biisien rakenteet välkkyivät selkeinä mielissä ennen ensimmäisten kappaleiden rumpujen purkittamista, eikä niihin enää ollut tarkoitus kajota lyhyellä tikullakaan. Poikkeus vahvistakoon säännön, sillä viimeisenä narulle tarttunut raita sai säkeistöosaansa täysin uuden kompin tuottajamme vartin pikaoivalluksesta. Kysymys lienee hetken mielenhäiriöstä, sillä rumpujen puolesta versehän kuulostaa nyt enemmän discopopilta kuin synkkien miesten hevirockhumpalta. No kysymys oli sentään rumpalimme suosikkikipaleesta tuotannossamme, joten ehkäpä tästä voi veljet tulla vielä jotain suurta, kuten koko levystäkin. Jokainen nauhoittamamme kappale on allekirjoittaneen mielipidettä kysyttäessä ansainnut paikkansa tulla julkaistuksi Myrkkykieli-yhteenliitymän ensimmäisellä kokopitkällä julkaisulla, jonka ”sydämenlyönnit” ovat täten tallessa. Tästä on hyvä jatkaa basso-osuuksiin. -Mahvis

Sessio 2: Bassot

Etana, etana, soita bassos

Huhtikuun puolivälin tienoilla kokopitkän nauhoitukset olivat edenneet vihdoin siihen vaiheeseen, että työn alla olivat ensimmäiset bassoraidat. Jannen rumpuosiot olivat narulla köllötelleetkin jo tammikuun viime hönkäyksistä lähtien, mutta nyt studiohulluudesta orastavan juoppohulluutensa lisukkeeksi pääsi nauttimaan bassotaiteilijamme Ronos, jonka kanssa studiokoppiin säännöllisin väliajoin suostuivat suosiolliesti sulkeutumaan allekirjoittaneen ikääntyneempi (ja tymäkämpi) näköiskopio Mika "Iso Laiska", "Ruutana" Mannisen painellessa innolla punaisia rec-namiskoita. Pientä tunnelman tiivistymistä lähinnä allekirjoittaneen mielessä aiheuttivat suhteettoman pitkäksi venyneet aikataulut bassoraitojen purkituksessa. Kitaroiden taltioimista kohti edetessä ja helteisen kesän jo kolkuttaessa ovella kun nuo aikataulut tuppaavat pikemminkin hidastumaan kuin päinvastoin. Mutta kun alunperinkin koko levytysprosessiin ei oltu asetettu minkäänlaisia sitovia ja painostavia aikatauluja, niin eipäs sitten auttanut kuin odotella kärsivällisesti omia osuuksiaan. Ja sanoihan jo vanha sanontakin, notta hiljaa hyvää tulee. -Mahvis

Elokuun kruunu

Myrkkykieli-yhtyeen elokuun kruunasi pitkään seisahduksissa olleen levytyssession jatkuminen. Ronoksen tutustumisreissun kesäteatterin ihmeellisen maailmaan loputtua lakaisi vihdoin kalenteriin sen verran tilaa, että viimeisten bassoraitojen taltioinnin jatkoksi vihdoin oli tarkoitus siirtyä kitaroiden purkittamiseen. Bassoraidoista turhat juoksutukset ja koukerot kappaleista oli hieman raskaamman yleissoundin tieltä myyty halpaan hintaan Ronoksen groovebändille. Jottei kukaan pääsisi sanomaan, etteikö studiokopissa istuminen olisi rankkaa työtä, mainittakoon että tuottajamme oli bassosessioiden aikana laihtunut 17 kiloa. Neuvolavaaka voitiin silti pitää vielä naftaliinissa ainakin kitarasessioihin asti. -Mahvis (Seuraaviin päiväkirjamerkintöihin --->)